Rotumääritelmän tulkinta 5; turkki, koko, virheet
Lähetetty: Su Loka 20, 2024 4:22 pm
Suomentaja Kiia (kiitos Läsgibää ja neavesala)
Alkuperäinen teksti STCA:n "Looking at The American Staffordshire Terrier" (Illustrated Standard).
Punaisella tekstillä rotumääritelmässä olevat kohdat.
TURKKI
KARVA: Lyhyt, tiivis, jäykäntuntuinen ja kiiltävä.
VÄRI: Mikä tahansa yksivärinen, kirjava tai laikukas on sallittu. Täysin valkoinen, yli 80 % valkoinen, musta punaruskein merkein ja maksanruskea väri eivät ole suositeltavia.
Väri on toinen kohta, joka hämmentää joitain rotumääritelmää lukevia. Siellä sanotaan selvästi: "Mikä tahansa yksivärinen, kirjava tai laikukas on sallittu." Tällä rodulla on useita eri värejä ja merkkejä. Kaikki ovat selvästi sallittuja – piste. Alkuperäisessä rotumääritelmän luonnoksessa lukee vain tämä lause. Kuitenkin, kun määritelmä palautettiin AKC:n hyväksymänä, siihen oli lisätty edellämainitut [Täysin valkoinen, yli 80 % valkoinen, musta punaruskein merkein ja maksanruskea väri eivät ole suositeltavia]. Rotuyhdistys päätti tuolloin hyväksyä AKC:n vahvistaman version.
Historiallisena yksityiskohtana mainittakoon, että rotumääritelmän laatija arveli, että “täysin valkoinen, yli 80% valkoinen... eivät ole suositeltavia” olisi lisätty Amerikan bullterrieriklubin pyynnöstä, jossa oltiin huolissaan siitä, että rotujen välille tulisi tunnistusongelmia. “Musta punaruskein merkein” (black-and-tan) ja maksanruskea väri eivät ole suositeltavia” vastaa suoraan staffordshirenbullterrierin alkuperäistä englanninkielistä rotumääritelmää, joka on kirjoitettu samoihin aikoihin Englannissa. Olipa tämän loppukaneetin syy mikä tahansa, niin tätä rotua on kaiken värisenä, ja kaikki värit ovat hyväksyttäviä. “Virheissä” ei ole mainittu mitään väriä. Sanamuoto “eivät ole suositeltavia” ei ole erityisen voimakas, eikä värin tulisi olla haittaava tekijä muutoin hyvällä yksilöllä. Se on korkeintaan vain kosmeettinen yksityiskohta, ja sillä on vain hyvin vähän tekemistä ko. yksilön rakenteen tai luonteen kanssa – jotka molemmat ovat paljon tärkeämpiä seikkoja.
KOKO, PAINO
KOKO JA PAINO: Korkeuden ja painon on oltava suhteessa toisiinsa.
SÄKÄKORKEUS: Suositeltava säkäkorkeus uroksilla on 45,5 - 48 cm ja nartuilla 43 - 45,5 cm.
Rotumääritelmän laatimisen aikana urosten keskimääräinen korkeus oli 45-48cm ja paino 21-27kg ja narttujen 43-45cm ja 19-25kg. Nämä ovat ne mitat, joita tulee pitää suositeltavina. Koossa ja painossa on aina jonkin verran vaihtelua, mutta monet nykypäivän koirat ovat oikeasti suurempia kuin mitä alkuperäisessä rotumääritelmässä oli tarkoitettu. Valitettavasti paino ja luuston vahvuus ovat kasvaneet jopa nopeammin kuin korkeus, mikä on johtanut yksilöihin joiden painon ja korkeuden suhde on vääristynyt. Tähän koon kasvuun rohkaisevat näyttelytuomarit, jotka palkitsevat koiria väärin sen perusteella, että isompi koko ja suurempi paino tarkoittaa parempaa yksilöä. Tämä ei ole oikea tapa arvostella rotua.
Jos kaikki muut seikat ovat tasavertaisia, tulee suosia kohtuullisen kokoista koiraa, ja edellä annettuja kokoja tulee suosia rotumääritelmän mukaisina.
Keskikoinen koira tarkoittaa tasapainoa voiman ja ketteryyden välillä. Painon noustessa ketteryys vähenee tämän tasapainon kustannuksella.
VIRHEET
VIRHEET: Kaikki poikkeamat edellä mainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen. Lihanvärinen kirsu, vaaleat tai vaaleanpunaiset silmät, liian pitkä tai huonosti kannettu häntä, ylä- tai alapurenta.
Lihanvärisellä (dudley) kirsulla tarkoitetaan lihan väristä kirsua, jossa ei ole pigmenttiä. Vaaleat silmät ovat muun väriset, kuin tummanruskeat. Vaaleanpunaiset silmät viittaavat albiinoon (näitä ei yleensä nähdä). Häntä, joka ulottuu kintereen alapuolelle on liian pitkä. Huonosti kannettu häntä on liian korkealla selän yläpuolella, selän yli kaartuva, kippurahäntä tai vatsan alle kääntynyt häntä. Ala- tai yläpurenta – ylähampaat eivät kohtaa tiiviisti alahampaita niiden edessä.
Kaikki poikkeamat rotumääritelmästä on katsottava virheeksi. Virhe suhteutetaan sen vakavuuteen. Vaikka rotumääritelmässä ei sitä erikseen virheenä mainitakaan, niin sopimaton luonne on kaikista mahdollisista ominaisuuksista ei-toivotuin, eikä tällaista tulisi koskaan palkita. Ihanteellisen yksilön tulee aina selkeästi osoittaa rohkeutta ja varmuutta. Jos koiralta puuttuu tämä ominaisuus, sitä ei tulisi koskaan palkita. Ei pidä palkita myöskään yksilöä, joka vaikuttaa ihmisiä kohtaan aggressiiviselta, uhkaavalta tai aralta. Nämä ominaisuudet ovat täysin vääriä rodulle, ja ovat anteeksiantamattomia.
Lisäksi, jos koira vaikuttaa fyysisiltä ominaisuuksiltaan heikolta tai epäterveeltä yleiskuvauksen mukaan, sitä ei tulisi sijoittaa. Yleisesti ottaen kaikista tärkein ominaisuus on asianmukainen luonne, seuraavaksi oikea fyysinen rakenne ja siihen liittyvä terveys.
Virheet kuten vaaleat silmät, pitkä häntä, väärä kirsun väri tai ei-suositeltu turkin väri tulee pitää pikemminkin kosmeettisina haittoina, eivätkä ne vaikuta eläimen työominaisuuksiin. Vaikka nämä ominaisuudet ovatkin ainoat, joita virheissä on lueteltu, niillä ei pidä olla yhtä suurta painoarvoa kuin rodulle sopivalla luonteella ja rakenteella – ne ovat olennaisia ominaisuuksia, ja kuvattuna hyvin rotumääritelmässä.
Alkuperäinen teksti STCA:n "Looking at The American Staffordshire Terrier" (Illustrated Standard).
Punaisella tekstillä rotumääritelmässä olevat kohdat.
TURKKI
KARVA: Lyhyt, tiivis, jäykäntuntuinen ja kiiltävä.
VÄRI: Mikä tahansa yksivärinen, kirjava tai laikukas on sallittu. Täysin valkoinen, yli 80 % valkoinen, musta punaruskein merkein ja maksanruskea väri eivät ole suositeltavia.
Väri on toinen kohta, joka hämmentää joitain rotumääritelmää lukevia. Siellä sanotaan selvästi: "Mikä tahansa yksivärinen, kirjava tai laikukas on sallittu." Tällä rodulla on useita eri värejä ja merkkejä. Kaikki ovat selvästi sallittuja – piste. Alkuperäisessä rotumääritelmän luonnoksessa lukee vain tämä lause. Kuitenkin, kun määritelmä palautettiin AKC:n hyväksymänä, siihen oli lisätty edellämainitut [Täysin valkoinen, yli 80 % valkoinen, musta punaruskein merkein ja maksanruskea väri eivät ole suositeltavia]. Rotuyhdistys päätti tuolloin hyväksyä AKC:n vahvistaman version.
Historiallisena yksityiskohtana mainittakoon, että rotumääritelmän laatija arveli, että “täysin valkoinen, yli 80% valkoinen... eivät ole suositeltavia” olisi lisätty Amerikan bullterrieriklubin pyynnöstä, jossa oltiin huolissaan siitä, että rotujen välille tulisi tunnistusongelmia. “Musta punaruskein merkein” (black-and-tan) ja maksanruskea väri eivät ole suositeltavia” vastaa suoraan staffordshirenbullterrierin alkuperäistä englanninkielistä rotumääritelmää, joka on kirjoitettu samoihin aikoihin Englannissa. Olipa tämän loppukaneetin syy mikä tahansa, niin tätä rotua on kaiken värisenä, ja kaikki värit ovat hyväksyttäviä. “Virheissä” ei ole mainittu mitään väriä. Sanamuoto “eivät ole suositeltavia” ei ole erityisen voimakas, eikä värin tulisi olla haittaava tekijä muutoin hyvällä yksilöllä. Se on korkeintaan vain kosmeettinen yksityiskohta, ja sillä on vain hyvin vähän tekemistä ko. yksilön rakenteen tai luonteen kanssa – jotka molemmat ovat paljon tärkeämpiä seikkoja.
KOKO, PAINO
KOKO JA PAINO: Korkeuden ja painon on oltava suhteessa toisiinsa.
SÄKÄKORKEUS: Suositeltava säkäkorkeus uroksilla on 45,5 - 48 cm ja nartuilla 43 - 45,5 cm.
Rotumääritelmän laatimisen aikana urosten keskimääräinen korkeus oli 45-48cm ja paino 21-27kg ja narttujen 43-45cm ja 19-25kg. Nämä ovat ne mitat, joita tulee pitää suositeltavina. Koossa ja painossa on aina jonkin verran vaihtelua, mutta monet nykypäivän koirat ovat oikeasti suurempia kuin mitä alkuperäisessä rotumääritelmässä oli tarkoitettu. Valitettavasti paino ja luuston vahvuus ovat kasvaneet jopa nopeammin kuin korkeus, mikä on johtanut yksilöihin joiden painon ja korkeuden suhde on vääristynyt. Tähän koon kasvuun rohkaisevat näyttelytuomarit, jotka palkitsevat koiria väärin sen perusteella, että isompi koko ja suurempi paino tarkoittaa parempaa yksilöä. Tämä ei ole oikea tapa arvostella rotua.
Jos kaikki muut seikat ovat tasavertaisia, tulee suosia kohtuullisen kokoista koiraa, ja edellä annettuja kokoja tulee suosia rotumääritelmän mukaisina.
Keskikoinen koira tarkoittaa tasapainoa voiman ja ketteryyden välillä. Painon noustessa ketteryys vähenee tämän tasapainon kustannuksella.
VIRHEET
VIRHEET: Kaikki poikkeamat edellä mainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen. Lihanvärinen kirsu, vaaleat tai vaaleanpunaiset silmät, liian pitkä tai huonosti kannettu häntä, ylä- tai alapurenta.
Lihanvärisellä (dudley) kirsulla tarkoitetaan lihan väristä kirsua, jossa ei ole pigmenttiä. Vaaleat silmät ovat muun väriset, kuin tummanruskeat. Vaaleanpunaiset silmät viittaavat albiinoon (näitä ei yleensä nähdä). Häntä, joka ulottuu kintereen alapuolelle on liian pitkä. Huonosti kannettu häntä on liian korkealla selän yläpuolella, selän yli kaartuva, kippurahäntä tai vatsan alle kääntynyt häntä. Ala- tai yläpurenta – ylähampaat eivät kohtaa tiiviisti alahampaita niiden edessä.
Kaikki poikkeamat rotumääritelmästä on katsottava virheeksi. Virhe suhteutetaan sen vakavuuteen. Vaikka rotumääritelmässä ei sitä erikseen virheenä mainitakaan, niin sopimaton luonne on kaikista mahdollisista ominaisuuksista ei-toivotuin, eikä tällaista tulisi koskaan palkita. Ihanteellisen yksilön tulee aina selkeästi osoittaa rohkeutta ja varmuutta. Jos koiralta puuttuu tämä ominaisuus, sitä ei tulisi koskaan palkita. Ei pidä palkita myöskään yksilöä, joka vaikuttaa ihmisiä kohtaan aggressiiviselta, uhkaavalta tai aralta. Nämä ominaisuudet ovat täysin vääriä rodulle, ja ovat anteeksiantamattomia.
Lisäksi, jos koira vaikuttaa fyysisiltä ominaisuuksiltaan heikolta tai epäterveeltä yleiskuvauksen mukaan, sitä ei tulisi sijoittaa. Yleisesti ottaen kaikista tärkein ominaisuus on asianmukainen luonne, seuraavaksi oikea fyysinen rakenne ja siihen liittyvä terveys.
Virheet kuten vaaleat silmät, pitkä häntä, väärä kirsun väri tai ei-suositeltu turkin väri tulee pitää pikemminkin kosmeettisina haittoina, eivätkä ne vaikuta eläimen työominaisuuksiin. Vaikka nämä ominaisuudet ovatkin ainoat, joita virheissä on lueteltu, niillä ei pidä olla yhtä suurta painoarvoa kuin rodulle sopivalla luonteella ja rakenteella – ne ovat olennaisia ominaisuuksia, ja kuvattuna hyvin rotumääritelmässä.