Alkuperäinen teksti STCA:n "Looking at The American Staffordshire Terrier" (Illustrated Standard).
Punaisella tekstillä rotumääritelmässä olevat kohdat.
PÄÄ
Valon tulokulma tämän nartun kasvoissa tuo esiin erittäin selvästi amerikanstaffordshirenterrierin pään kauniin luustorakenteen. Selkeä harjanne silmän alla, hyvinkorostunut poskilihas ja kuonon äkillinen vajoaminen silmien alla. Huomionarvoista on myös kasvoluiden päällä oleva kireä nahka, poikkeuksena ”uteliaisuusrypyt” otsassa. Nartulla on kauniit, tiiviit huulet ja kuono, joka vain aavistuksen vaalenee alaleuassa. Silmät ovat melko tummat, jopa suorassa auringonvalossa, pigmentti on hyvin tumma, silmät kauniin muotoiset ja oikeassa kohdassa kalloa.
PÄÄ: Keskipitkä ja kauttaaltaan syvä.
Kallo-osa leveä.
Otsapenger selvästi erottuva.
Hyvin korostuneet poskilihakset.
Korkealle kiinnittyneet korvat.
Pään tulee näyttää oikean kokoiselta koiran runkoon nähden. Se ei ole liian suuri eikä myöskään pieni. Se on keskipitkä – tasapainossa koiran keskikokoisen rungon kanssa. Kuonon tulisi näyttää olevan noin puolet pään kokonaispituudesta. Pää on kauttaaltaan syvä, ylhäältä leukoihin asti. Tätä syvyyttä ei saavuteta pullistuneella otsalla vaan syvillä, vahvoilla leuoilla. Koiran alaleuan tulee olla hyvin kehittynyt kallon perälle asti. Leveässä kallossa on selkeä otsapenger ja selvät kulmakaaret. Pään ei kuitenkaan pidä olla liioiteltu.
Vaikutelman keskipituudesta tulee säilyä. Jos kallo on liian leveä, pää näyttää lyhyeltä, mikä on väärin. Pää on kauttaaltaan syvä, mutta syvyys ulottuu alaleukaan eikä sitä voi saavuttaa liian jyrkällä otsapenkereellä ilman voimakasta alaleukaa.
Poskilihakset ovat hyvin korostuneet. Otsan ja kuonon linjojen tulee olla saman suuntaiset sivusta katsottuna. Vaikutelmaa kuperasta, koverasta, tai sammakon naamasta ei pidä syntyä. Uroksilla päälaen lihakset voivat saada päälaen linjan hieman nousemaan (nartuilla lievemmin), mutta sen ei pitäisi silti poiketa suuresti kuonon linjasta.
Päälaen muodon tulee paljastaa alla olevan luuston rakenne, eikä olla niin lihan ja lihasten peittämä, että näyttää muhkuraiselta. Näkyvin lihaskeskittymä päässä ovat poskilihakset, joiden tulee olla korostuneet. Pään tulee näyttää ”kuivalta” ilman löysää nahkaa. Pienet rypyt otsalla koiran höristäessä korviaan ovat ainoat rypyt päässä.
KUONO
KUONO: Keskipitkä, pyöristynyt kuononselkä loiventuu jyrkästi silmien alla. Huulet tiiviit ja tasaiset, eivät löysät. Voimakkaat leuat. Alaleuka voimakas ja puruvoimainen. Tiivis leikkaava purenta. Kirsu ehdottomasti musta.
Oikeanlainen kuono on keskipitkä, ei lyhyt eikä pitkä, vaan noin puolet pään pituudesta. Se on pyöreä ja melko leveä päältä, ja syvenee välittömästi silmien alla. Sen pitää olla tarpeeksi vahva, jotta se antaa hyvän kiinnitysalustan yläleuan hampaille, mutta ei täyteläinen niin kuin kettuterrierillä tai bullterrierillä. Kuono on kapeampi kuin takaraivo ja posket, ja kapenee kohti kirsua, mutta sen kiilamainen rakenne katkeaa ja kuonon pää on tylppä. Leuat ovat hyvin erottuvat, eivätkä ne ole pehmeän lihan peitossa. Alaleuka on vahva ja syvä, ja siinä on vahva, erottuva leuankärki. Huulet ovat tiiviit ja tasaiset, ilman löysyyttä tai paksua täytettä. Kuono-osassa ei ole ylimääräistä lihaa, eikä varsinkaan ryppyjä.
KORVAT
KORVAT: Typistetyt tai typistämättömät, jälkimmäiset suositeltavammat. Typistämättömien korvien tulee olla lyhyet, asennoltaan puolipystyt tai ruusukorvat. Tyvestään taittuneet korvat ovat virheelliset.
Korvat ovat korkealle kiinnittyneet ja suhteellisen lyhyet. Rotumääritelmä sanoo selvästi typistetyt tai typistämättömät, joista jälkimmäinen on suositeltavampi. Hyvän kokoiset, oikein kiinnittyneet typistämättömät korvat tulisi asettaa etusijalle typistettyihin nähden. Oikeanlainen korva on puolipysty (half-prick) tai ruusukorva, ilman mainintaa etusijasta. Täysin luppakorvista (tyvestä taittunut) tulee rankaista, mutta rodulla mahdollisia täysin pystyjä korvia ei mainita virheellisinä.
Harvoin tavattavat täysin lupat ”ajokoiran korvat” ei ole sama kuin matalalle kiinnittynyt korva. Typistettyjen korvien tulee olla keskipitkät, ja niistä tulee nähdä, mihin ne ovat päässä asettuneet; mieluiten korkealle. Huonosti typistetyt korvat ovat vain kosmeettinen vika, eikä sillä ole mitään tekemistä koiran rakenteen kanssa. Joka tapauksessa, typistetyt ovat ihmisen muotoilemat, joten typistämättömän etusija on otettava huomioon.
SILMÄT
SILMÄT: Tummat ja pyöreät, syvällä sijaitsevat ja kaukana toisistaan. Silmäluomet eivät saa olla vaaleanpunaiset.
Tummat silmät ovat välttämättömät oikean ilmeen saavuttamiseksi. Vaaleat silmät mainitaan kohdassa ”virheet”. Silmien värin tulee olla ruskea, ja sävyltään mahdollisimman tumma. Silmät ovat tavalliset koiran silmät, näyttäen melko pyöreiltä, mutta ei täysin. Ne eivät näytä kapeilta mantelin muotoisilta, tai kolmiomaisilta, mutta ne ovat sijoittuneet kallossa alhaalle ja syvälle. Ne eivät saa olla ulkonevat tai pullistuneet. Silmät ovat keskikokoiset, eivät liian pienet ”siansilmät” eivätkä liian suuret. Ilme on avoin, innokas, itsevarma, älykäs ja rohkea, ei koskaan pelokas tai välttelevä.
”Ei vaaleanpunaisia silmäluomia” viittaa silmäluomen sisäosaan. Vaikka rotumääritelmän laatija ei ole tätä ihan täydellisesti selittänyt, niin hän on myöhemmin todennut tarkoittaneensa sitä, että silmäluomien tulisi olla tiukat niin, ettei vaaleanpunaista limakalvoa näy. Mielestämme tämä on oikea tulkinta. Vilkkuluomi ei saa näkyä, eivätkä silmäluomien reunat saa olla löysät. Jos näet asian siten, että silmäluomien tulee olla täysin pigmentoituneet, niin pidä vaaleanpunaisia silmäluomia ainoastaan kosmeettisena virheenä.
PURENTA
Täydellinen koiran hampaisto, hyvin kehittyneet ja suuret hampaat hyvin istuvassa saksipurennassa. Koska rotu oli kehitetty käyttämään työssä suutaan, puuttuvia hampaita tulee pitää virheenä, vaikka sitä ei rotumääritelmän ”virheet” -kohdassa ole mainittukaan. Mitä enemmän hampaita puuttuu, sitä suurempi vika. Ylä- tai alapurenta on molemmat erikseen lueteltu virheiksi. Purentaa tarkistettaessa tulee ottaa huomioon myös sivuhampaiden yhteensopivuus, ei vain etuhampaiden.
KIRSU
Ennen rodun AKC-rekisteröintiä oli punakirsuisia amerikanpitbullterriereitä jo rekisteröity. Nämä koirat olivat peräisin eri sukujuurista ja ne olivat myös ulkonäöllisesti eri näköisiä – mm. maksanvärisiä. Tarkoituksena oli estää näitä koiria päätymästä AKC:n jalostuskantaan. Kirsun tulee siis olla musta – ei punainen tai vaaleanpunainen. Tiedämme nykyään, että on geneettisesti mahdotonta, että sinisellä koiralla olisi musta nenä. Silti silloin, kuten nytkin, oli sinisiä amstaffeja, ja niitä esitettiin näyttelyissä ja ne saavuttivat valionarvoja. Koiralla, jolla on sininen diluutio, tulisi olla tumman hiilen värinen kirsu. Se voidaan antaa anteeksi, mutta mitä tummempi, sen parempi. Kirsun tulisi silti näyttää mustalta. Lihanvärinen kirsu (dudley) on mainittu virheissä. Koirilla, joilla ei ole sinistä diluutiota, oikeanlaisen kirsun on oltava juuri niin kuin se on rotumääritelmään kirjoitettu – ehdottomasti musta.