Rotumääritelmän tulkinta 1; yleisvaikutelma ja luonne
Lähetetty: Pe Loka 18, 2024 8:10 pm
Suomentaja Kiia (kiitos Läsgibää ja neavesala)
Alkuperäinen teksti STCA:n "Looking at The American Staffordshire Terrier" (Illustrated Standard).
Punaisella tekstillä rotumääritelmässä olevat kohdat.
YLEISVAIKUTELMA
Rodun tulisi vaikuttaa kokoonsa nähden hyvin voimakkaalta, tasapainoiselta, lihaksikkaalta, mutta samalla ketterältä ja tyylikkäältä, ja se on ympäristöstään hyvin kiinnostunut. Tanakkarakenteinen, ei korkeajalkainen eikä virtaviivainen. Kuuluisa rohkeudestaan.
LUONNE
Ensimmäinen ja tärkein vaikutelma amstaffista tulisi muodostua sen luonteesta. Olipa koira minkä näköinen hyvänsä, se ei voi olla oikea amstaffi ilman oikeanlaista luonnetta. Virallinen rotumääritelmä on niukkasanainen, ja usein kuulee väitetyn, ettei se anna rodun luonteesta tarpeeksi tietoa. Rotumääritelmässä käytetyt sanat kuvaavat kuitenkin kauniisti rodun luonnetta.
”Ympäristöstään hyvin kiinnostunut” kuvaa eläväistä, älykästä olemusta, joka seuraa mitä ympärillä tapahtuu, eikä siltä jää mitään huomaamatta. Se ei pelkästään tarkkaile, vaan se on myös vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa – se on varsin tietoinen ympäristöstään ja myös reagoi siihen. Se on valmis kaikkeen, mitä tielleen osuu – sen parhaassa merkityksessä.
”Kuuluisa rohkeudestaan”
Tämä sopii täydellisesti kuvaamaan rodun oikeaa luonnetta. Ne ovat ennenkaikkea rohkeita. Rohkeus on olennainen osa rodun historiaa. Nämä koirat ovat kohdanneet kuoleman sen kaikissa muodoissa, joten pelko on jo kauan sitten jalostettu pois. Niiden tulee näyttää äärimmäisen itsevarmoilta kaikissa tilanteissa. Sitä ei voi antaa anteeksi, jos tämä ominaisuus puuttuu. Rohkeudella ei ole mitään tekemistä aggressiivisuuden kanssa, jolla yleensä peitetään epävarmuutta. Ihanneamstaffi ei saa osoittaa aggressiota toisia eläimiä tai ihmisiä kohtaan. Niiden tulee olla luottavaisia ja kiinnostuneita, valmiita osallistumaan, mihin tahansa tilanne sitten kehittyykin. Rodun rohkeudesta on syntynyt monia legendoja.
Ihanneyksilön tulee aina selvästi osoittaa rohkeutta ja varmuutta. Näyttelyssä ei tulisi missään nimessä palkita yksilöä, jolta nämä ominaisuudet puuttuvat.
Vaikka rotumääritelmässä ei asiaa erityisesti käsitelläkään, niin rotu on ollut pitkään kotikoirana maatiloilla ja perheissä, ja vaikka rodulla on tappelutausta, sen ei tulisi koskaan osoittaa aggressiivisuutta ihmisiä kohtaan. Ne eivät ole luonteeltaan vartiokoiria, ja luottavat useimpiin ihmisiin ystävinään. Ne luovat vahvat siteet ihmisiin ja ovat innokkaita miellyttämään niitä – kiitos rodun työkoirahistorian. Ne eivät viihdy yksinään, vaan suosivat ihmisten seuraa. Ne eivät ole ihmisten suhteen alistuvia tai mielisteleviä, vaan itsevarmoja ja ystävällisiä.
Ihanneyksilön tulee aina ilmentää varmuutta ja ystävällisyyttä ihmisiä kohtaan. Näyttelyssä ei tulisi palkita yksilöä, joka vaikuttaa aggressiiviselta, uhkaavalta tai ujolta ihmisiä kohtaan. Tämä on rodulle täysin epätyypillistä ja anteeksiantamatonta.
UROS: Voimakas, itsevarma, valpas, eläväinen, tarmokas. Täydellisesti UROS. Ensisilmäyksellä tulee olla selvää, että koira on ehdottomasti maskuliininen. Sinun ei koskaan pitäisi joutua katsomaan mahan alle varmistuaksesi asiasta – jos uros näyttää hiukkaakaan nartulta, se on väärin.
NARTTU: Huolimatta siitä, että yksilö on erittäin voimakas, tulee sen näyttää ehdottomasti nartulta. Ensisilmäyksellä tulee käydä selväksi, että kyseessä on narttu. Jos joudut kurkistamaan vatsan alle, on yksilö liian urosmainen.
FYYSINEN OLEMUS
”Kokoonsa nähden hyvin voimakas, tasapainoinen koira”
Koira on keskikokoinen, ei suuri, mutta sen pitäisi olla hyvin voimakas – KOKOONSA NÄHDEN. Tämä ei tarkoita, että sen pitäisi olla suuri tai raskas, vaan että vahvuuden tulisi olla suuri sen kokoon nähden.
"Lihaksikas, samalla ketterä ja tyylikäs"
Oikeanlainen yksilö vaikuttaa kaikinpuolin tasapainoiselta, sillä on hyvin kehittynyt lihaksisto, mutta ei ketteryyden kustannuksella. Koiran tulee ilmentää myös tyylikkyyttä ja ketteryyttä. Tämä kuvaus sopii siis ”normaalisti” rakentuneeseen koiraan, ilman liioittelua mihinkään suuntaan. Koiralla on voima ja ketteryys tasapainossa, niiden molempien tulee näkyä. Yksilö, joka on niin liioitellun lihaksikas, ettei siitä ilmene ketteryys ja tyylikkyys, ei ole enää tasapainoinen. Tämä tasapaino koskee luuston koon ja koiran painon suhdetta. Mikään ei saa olla liioiteltua. Voiman ja ketteryyden tasapaino on aina pidettävä mielessä.
”Tanakkarakenteinen, ei korkeajalkainen eikä virtaviivainen”
Tämä viittaa koiran jalkojen pituuteen suhteessa vartalotyyppiin. Koira ei ole juoksijatyyppi, jolla pitkät jalat ja kevyt vartalo, vaan voiman takia se on ”vanttera”. Sen tulee olla tanakkarakenteinen, eli vankka ja tukeva, mutta sillä on oltava tarpeeksi jalkoja jotta säilytetään riittävä ketteryys ja tyylikkyys. Se ei koskaan ole matalajalkainen.
Vertauksena; koira on ennemminkin triatlonisti tai kymmenottelija, kuin kehonrakentaja tai voimannostaja. Sillä on oltava pikemminkin kyky suorittaa monipuolisia fyysisiä haasteita, kuin toimia pelkän raa-an voiman avulla. Sen historia on luonut rodun, jolla on tasapainossa voima, ketteryys, rohkeus ja äly käyttää sitä. Rodulle ominaisen voiman ja ketteryyden tasapaino tulee aina pitää mielessä.
Fyysinen kunto
Amstaffi tulee aina esittää parhaassa mahdollisessa fyysisessä kunnossa. Tämä tarkoittaa hyvin kehittynyttä ja selväpiirteistä lihaksistoa. Turkin tulee heijastella hyvää terveyttä; se näyttää kiiltävältä, tiheältä ja hyväkuntoiselta. Koiran tulee olla täydellisen urheilullinen. Selvästi ali- tai ylipainoiset koirat eivät anna oikeanlaista kuvaa rodusta. Lihavuus ei paranna koiran linjoja. Näyttelykoirissa on taipumus erehtyä sekoittamaan läski toivottavampaan hyvään lihaskuntoon.
Koira, jolla ei ole oikeanlaista lihaksistoa, ei luo haluttua mielikuvaa voiman ja ketteryyden tasapainosta. Koiraa, jolla on eniten lihasmassaa, ei kuitenkaan pitäisi huomioida parhaana koirana. Amstaffi ei ole äärimmäisyyksien rotu. Tasapaino raa’an voiman sekä ketteryyden ja tyylikkyyden välillä on aina pidettävä mielessä. Hyvä kunto – tai sen puute – heijastuu myös yksilön liikkeisiin ja yleiseen olemukseen.
Alkuperäinen teksti STCA:n "Looking at The American Staffordshire Terrier" (Illustrated Standard).
Punaisella tekstillä rotumääritelmässä olevat kohdat.
YLEISVAIKUTELMA
Rodun tulisi vaikuttaa kokoonsa nähden hyvin voimakkaalta, tasapainoiselta, lihaksikkaalta, mutta samalla ketterältä ja tyylikkäältä, ja se on ympäristöstään hyvin kiinnostunut. Tanakkarakenteinen, ei korkeajalkainen eikä virtaviivainen. Kuuluisa rohkeudestaan.
LUONNE
Ensimmäinen ja tärkein vaikutelma amstaffista tulisi muodostua sen luonteesta. Olipa koira minkä näköinen hyvänsä, se ei voi olla oikea amstaffi ilman oikeanlaista luonnetta. Virallinen rotumääritelmä on niukkasanainen, ja usein kuulee väitetyn, ettei se anna rodun luonteesta tarpeeksi tietoa. Rotumääritelmässä käytetyt sanat kuvaavat kuitenkin kauniisti rodun luonnetta.
”Ympäristöstään hyvin kiinnostunut” kuvaa eläväistä, älykästä olemusta, joka seuraa mitä ympärillä tapahtuu, eikä siltä jää mitään huomaamatta. Se ei pelkästään tarkkaile, vaan se on myös vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa – se on varsin tietoinen ympäristöstään ja myös reagoi siihen. Se on valmis kaikkeen, mitä tielleen osuu – sen parhaassa merkityksessä.
”Kuuluisa rohkeudestaan”
Tämä sopii täydellisesti kuvaamaan rodun oikeaa luonnetta. Ne ovat ennenkaikkea rohkeita. Rohkeus on olennainen osa rodun historiaa. Nämä koirat ovat kohdanneet kuoleman sen kaikissa muodoissa, joten pelko on jo kauan sitten jalostettu pois. Niiden tulee näyttää äärimmäisen itsevarmoilta kaikissa tilanteissa. Sitä ei voi antaa anteeksi, jos tämä ominaisuus puuttuu. Rohkeudella ei ole mitään tekemistä aggressiivisuuden kanssa, jolla yleensä peitetään epävarmuutta. Ihanneamstaffi ei saa osoittaa aggressiota toisia eläimiä tai ihmisiä kohtaan. Niiden tulee olla luottavaisia ja kiinnostuneita, valmiita osallistumaan, mihin tahansa tilanne sitten kehittyykin. Rodun rohkeudesta on syntynyt monia legendoja.
Ihanneyksilön tulee aina selvästi osoittaa rohkeutta ja varmuutta. Näyttelyssä ei tulisi missään nimessä palkita yksilöä, jolta nämä ominaisuudet puuttuvat.
Vaikka rotumääritelmässä ei asiaa erityisesti käsitelläkään, niin rotu on ollut pitkään kotikoirana maatiloilla ja perheissä, ja vaikka rodulla on tappelutausta, sen ei tulisi koskaan osoittaa aggressiivisuutta ihmisiä kohtaan. Ne eivät ole luonteeltaan vartiokoiria, ja luottavat useimpiin ihmisiin ystävinään. Ne luovat vahvat siteet ihmisiin ja ovat innokkaita miellyttämään niitä – kiitos rodun työkoirahistorian. Ne eivät viihdy yksinään, vaan suosivat ihmisten seuraa. Ne eivät ole ihmisten suhteen alistuvia tai mielisteleviä, vaan itsevarmoja ja ystävällisiä.
Ihanneyksilön tulee aina ilmentää varmuutta ja ystävällisyyttä ihmisiä kohtaan. Näyttelyssä ei tulisi palkita yksilöä, joka vaikuttaa aggressiiviselta, uhkaavalta tai ujolta ihmisiä kohtaan. Tämä on rodulle täysin epätyypillistä ja anteeksiantamatonta.
UROS: Voimakas, itsevarma, valpas, eläväinen, tarmokas. Täydellisesti UROS. Ensisilmäyksellä tulee olla selvää, että koira on ehdottomasti maskuliininen. Sinun ei koskaan pitäisi joutua katsomaan mahan alle varmistuaksesi asiasta – jos uros näyttää hiukkaakaan nartulta, se on väärin.
NARTTU: Huolimatta siitä, että yksilö on erittäin voimakas, tulee sen näyttää ehdottomasti nartulta. Ensisilmäyksellä tulee käydä selväksi, että kyseessä on narttu. Jos joudut kurkistamaan vatsan alle, on yksilö liian urosmainen.
FYYSINEN OLEMUS
”Kokoonsa nähden hyvin voimakas, tasapainoinen koira”
Koira on keskikokoinen, ei suuri, mutta sen pitäisi olla hyvin voimakas – KOKOONSA NÄHDEN. Tämä ei tarkoita, että sen pitäisi olla suuri tai raskas, vaan että vahvuuden tulisi olla suuri sen kokoon nähden.
"Lihaksikas, samalla ketterä ja tyylikäs"
Oikeanlainen yksilö vaikuttaa kaikinpuolin tasapainoiselta, sillä on hyvin kehittynyt lihaksisto, mutta ei ketteryyden kustannuksella. Koiran tulee ilmentää myös tyylikkyyttä ja ketteryyttä. Tämä kuvaus sopii siis ”normaalisti” rakentuneeseen koiraan, ilman liioittelua mihinkään suuntaan. Koiralla on voima ja ketteryys tasapainossa, niiden molempien tulee näkyä. Yksilö, joka on niin liioitellun lihaksikas, ettei siitä ilmene ketteryys ja tyylikkyys, ei ole enää tasapainoinen. Tämä tasapaino koskee luuston koon ja koiran painon suhdetta. Mikään ei saa olla liioiteltua. Voiman ja ketteryyden tasapaino on aina pidettävä mielessä.
”Tanakkarakenteinen, ei korkeajalkainen eikä virtaviivainen”
Tämä viittaa koiran jalkojen pituuteen suhteessa vartalotyyppiin. Koira ei ole juoksijatyyppi, jolla pitkät jalat ja kevyt vartalo, vaan voiman takia se on ”vanttera”. Sen tulee olla tanakkarakenteinen, eli vankka ja tukeva, mutta sillä on oltava tarpeeksi jalkoja jotta säilytetään riittävä ketteryys ja tyylikkyys. Se ei koskaan ole matalajalkainen.
Vertauksena; koira on ennemminkin triatlonisti tai kymmenottelija, kuin kehonrakentaja tai voimannostaja. Sillä on oltava pikemminkin kyky suorittaa monipuolisia fyysisiä haasteita, kuin toimia pelkän raa-an voiman avulla. Sen historia on luonut rodun, jolla on tasapainossa voima, ketteryys, rohkeus ja äly käyttää sitä. Rodulle ominaisen voiman ja ketteryyden tasapaino tulee aina pitää mielessä.
Fyysinen kunto
Amstaffi tulee aina esittää parhaassa mahdollisessa fyysisessä kunnossa. Tämä tarkoittaa hyvin kehittynyttä ja selväpiirteistä lihaksistoa. Turkin tulee heijastella hyvää terveyttä; se näyttää kiiltävältä, tiheältä ja hyväkuntoiselta. Koiran tulee olla täydellisen urheilullinen. Selvästi ali- tai ylipainoiset koirat eivät anna oikeanlaista kuvaa rodusta. Lihavuus ei paranna koiran linjoja. Näyttelykoirissa on taipumus erehtyä sekoittamaan läski toivottavampaan hyvään lihaskuntoon.
Koira, jolla ei ole oikeanlaista lihaksistoa, ei luo haluttua mielikuvaa voiman ja ketteryyden tasapainosta. Koiraa, jolla on eniten lihasmassaa, ei kuitenkaan pitäisi huomioida parhaana koirana. Amstaffi ei ole äärimmäisyyksien rotu. Tasapaino raa’an voiman sekä ketteryyden ja tyylikkyyden välillä on aina pidettävä mielessä. Hyvä kunto – tai sen puute – heijastuu myös yksilön liikkeisiin ja yleiseen olemukseen.