Alkuperäinen teksti STCA:n "Looking at The American Staffordshire Terrier" (Illustrated Standard).
Punaisella tekstillä rotumääritelmässä olevat kohdat.
KAULA JA SELKÄ
KAULA: Paksu, hieman kaartunut, keskipitkä ja päätä kohti kapeneva. Ei löysää kaulanahkaa.
Kaulan tulee olla paksu, niskasta hieman kaareutuva, lapojen kohdalta leveä ja kallon takaosaa kohti kapeneva. Ei lölysää nahkaa kurkussa. Jälleen haetaan keskipituutta. Lyhyt kaula pilaa muuten hyvän koiran mittasuhteet. (Liian pitkä kaula, tai pitkä, ohut kaula on myös väärin, mutta niitä nähdään vain harvoin).
YLÄLINJA: Laskee loivasti säästä kohti lantiota. Lievä, lyhyt viistous lantiosta hännäntyveen.
SELKÄ: Melko lyhyt
LANNE: Hieman ylöspäin vetäytynyt.
Koira ei ole neliömäinen. Koira ei ole lyhytselkäinen. Rotumääritelmässä sanotaan ”melko lyhyt” – mikä tarkoittaa kohtalaisen lyhyttä selkää. Ylälinja ei ole tasainen, vaan se kallistuu hieman säästä kohti lantiota, jonka jälkeen ”lievä, lyhyt viistous lantiosta hännäntyveen”. Se ei siis ole jyrkkä lanne, vaan loiva, lyhyt kaltevuus. Kupeet hieman sisäänpäin vetäytyneet.
RINTAKEHÄ
RINTAKEHÄ: Kylkiluut hyvin kaareutuneet ja lähellä toisiaan, rintakehän takaosa syvä. Eturaajat melko kaukana toisistaan, jotta syvällä ja leveällä rintakehällä on tilaa kehittyä.
Koiralla tulee olla hyvin kaareutuneet kylkiluut, jotka jatkuvat kohti lannetta kaventumatta. Ylhäältä katsottuna kylkiluiden, lanteen ja lantion tulee olla tiimalasin muotoinen, jolloin lanne on selvästi kapeampi kuin kylkiluut ja lantio. Kyljet eivät ole tynnyrimäiset, eivätkä latteat. Edestä pain katsottuna kylkiluiden tulee muodostaa ovaali, jonka etäisyys ylhäältä alas on suurempi, kuin sivulta toiselle. Koiran rungon alalinjan tulee olla riittävän syvä, niin että rintakehä laskee suunnilleen kyynärpäihin tai hieman niiden alapuolelle. Takakylkiluiden tulee jatkua rintakehähstä syvänä taaksepäin, muodostaen hyvän tilan sydämelle ja keuhkoille. Eturaajat melko etäällä toisistaan, jotta rintakehällä on tilaa kehittyä. Rintakehä on syvä ja leveä.
Rotumääritelmän mukaan etujalkojen on oltava “melko kaukana toisistaan”, joka tarkoittaa jossain määrin, jonkin verran. Jalkojen tulisi siis olla kohtuullisen etäällä toisistaan, ei niin leveästi kuin mahdollista. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että lapojen ja etujalkojen tulisi olla ylhäältä katsottuna suunnilleen yhtä leveät kuin takapää. Koiran ei pitäisi näyttää edestä suuremmalta kuin takaa, vaan molempien päiden tulee olla tasapainossa.
Rintakehän leveydellä on suora vaikutus ketteryyteen ja koiran vaivattomaan liikkeeseen. Rintakehän tulee olla hyvin kehittynyt, ja lihasten vahvat, mutta ilman liioittelua niin, että se olisi “mahdollisimman leveä”. Rintakehän etujalkojen välisen alueen tulee olla pyöreä, ja rintalastan alapuolella on oltava lihaksia. Ei kovera, “ontto” tai litteä vaan rintakehän alaosan lihasten tulee olla pyöreät ja sopia sulavasti rintakehään. Rintalasta ei saa olla ulkoneva tai luiseva.
HÄNTÄ
HÄNTÄ: Koiran kokoon nähden lyhyt, matalalle kiinnittynyt, kapenee ohutta kärkeä kohti; ei kiertynyt eikä selän päälle kohoava. Häntää ei typistetä.
Hännän oikea paikka on selän ”lievän, lyhyen viistouden” jälkeen, kuten kohdassa ”ylälinja” on kuvattu. Se ei saa ulottua kintereen yli, ja se voi olla hieman lyhyempikin. Häntää ja sen asentoa on perinteisesti kuvattu vanhanaikaiseksi pumpun kahvaksi. Se ei saa olla kiertynyt, eikä sitä kanneta selän päällä. Pumpun kahva on kaartunut loivasti S-kirjaimen mallisesti. Hieman tätä suorempaa häntää, jota koira kantaa oikeassa matalassa asennossa, ei tulisi pitää virheenä. Monet koirat kantavat häntäänsä korkealla ollessaan kiihtyneitä, mutta hännän tulisi olla matalalle kiinnittynyt eikä sitä saisi kantaa selkätason yläpuolella. ”Liian pitkä tai huonosti kannettu häntä” mainitaan kohdassa “virheet”. Liian pitkä häntä tarkoittaa häntää, joka ulottuu kintereen yli, ja huonosti kannettu häntä joko kiertynyttä tai selän päälle kohoavaa, kuten rotumääritelmässä mainitaan. Vatsan alle kaartuvaa häntää tulee pitää merkkinä huonosta luonteesta. Ihanneyksilön on aina huomattavissa määrin osoitettava rohkeutta ja itsevarmuutta. Koiraa, jolta tämä ominaisuus puuttuu, ei tulisi missään nimessä palkita.