"Onneksi" edes muutama viaton röpö kehittyi ykköseksi tai kakkoseksi ja jokunen inkongruenssi aiheutti röpöä.
Hienoa tietysti, ettei kasvuhäiriöt rodussa ole kovin yleisiä. Samaan aikaan kun pentuja tutkittiin, syntyi ja kasvoi kyllä kasvuhäiriöisiä, ne eivät sattuneet osallistumaan tutkimukseen, ikävä kyllä. Niiden kasvuiän röntgenkuvat olisivat olleet tosi mielenkiintoisia.
Voidaan tietysti miettiä sitäkin mikä vaikutus oli Viikin ohjeistuksella. Ainakin kaikki joiden kanssa itse osallistuin, saivat ohjeen liikuttaa pentua sopivasti kasvuiässä ja pitää pentu hoikkana ja jäntevänä. Kasvuhäiriöt ovat raskailla ja ylipainoisilla yksilöillä yleisempiä ja vakavampia - kaikilla roduilla. Ihmiset jotka toivat pentunsa projektiin, olivat paneutuneita ja sitoutuneita ja noudattivat ohjeita esimerkillisesti. Lisäksi ainakin itse syötän aina kasvuikäisille Synoquin growthia ja suosittelen sitä muillekin, koska ei siitä ainakaan haittaa ole.
Uskon itse, että myös meidän tiukalla pevisallamme on osuutensa kasvuhäiriöiden vähäisyyteen. Mitä vähemmän ykkösiä käytetään ja nekin vähät yhdistetään terveisiin, sitä parempaa tulosta tuntuu syntyvän.
Yleisesti uskotaan (ja osin tutkimuksellakin todistettu), että kyynärnivelissä on pienempi perinnöllisyys kuin lonkissa, mutta ei olematon ja eri roduilla on erilaisia periytymisasteita. Aivan kuten lonkissakin, vaikka niissä perinnöllisyys on isommassa osassa.
OT; amstaffeilla usein matala malja ja siitä syystä C tai D. Onneksi lonkkia arvioitaessa ei Suomessa suoraan käytetä Norbergin asteikkoa, vaan myös rotu huomioidaan ja kun kuvia lausuu ihmiset jotka ovat lausuneet jo vuosia amstaffin lonkkia, he tietävät mikä on rotutyypillistä juuri amstaffille ja rotu saa anteeksi matalaa maljaa, jos reisiluun pää on kaunis ja kauniisti maljassa.
Juttelin asiasta juuri viimeksi Anu Lappalaisen kanssa, koska vuoden vaihteessa tuli uudet lonkkanivelen kasvuhäiriöohjeet. Olin käsityksessä, että norbergin asteikko olisi noussut merkittävämmäksi, mutta onneksi Anu pystyi oikaisemaan asian minulle eli mikään ei vuoden vaihteessa muuttunut. Vain sanamuodot ohjeessa. Eli edelleen huomioidaan koiran rotu, ikä, sukupuoli ja asteluku.
Tässäkin voi olla yksi syy miksi osa lääkäreistä antaa toistuvasti arvion joka muuttuu Kennelliiton virallisen lausujan toimesta eli se syy on se, että kaikki lääkärit eivät ole katsoneet amstaffien lonkkia yhtä paljon kuin virallinen lausuja
Kannattaa miettiä missä koiransa kuvauttaa. Itse olen kuvauttanut monessakin paikassa, mutta kaikissa ollut se yhteistä, että arvio on ollut lähes yksyhteen virallisen lausunnon kanssa. Korkeintaan yhdellä kirjaimella on joskus joku heittänyt. Joskus virallinen ollut parempi, joskus yhdellä huonompi. Itseasiassa useammin virallinen ollut parempi. Ehkä mulla on vaan hyvä tuuri
Kirjaudu sisään
Rekisteröidy
UKK
Etsi
